(Listing of Finlandia award winners I have read, probably no interest to those who can't read Finnish)
Olen nyt lukenut kaikki Finlandia-palkinnon vuoden 1993
jälkeen voittaneet kirjat. Olen aikaisemmin jo julkaissut tämän listan, mutta
sen jälkeen on tullut sekä uusia voittajia, että olen edennyt taaksepäin listaa
vanhempaan päähän. Tämä on täysin riippumaton ja täsmällinen ja täysin
paikkansa pitävä paremmuusjärjestys lukemistani voittajista. Ainakin minun
mielestäni, jollain muulla saattaa olla toisenlainen järjestys.
1. 2008 Sofi Oksanen Puhdistus
2. 2000 Johanna Sinisalo Ennen päivänlaskua ei voi
– kaksi parasta oli mielestäni täysin selvä. Molemmat kirjoja,
jotka ovat tehneet syvän vaikutuksen ja ovat niin selvästi ”viiden tähden”
kirjoja, että harvoin tapaa. Kirjojen keskinäisen järjestyksen päättäminen ei ollut
helppo, mutta ehkä kuitenkin näin päin tuntuu oikeammalta.
3. 2012 Ulla-Lena Lundberg Is (Jää)
– niukasti kärkikaksikon perässä. Tämäkin kerrassaan hieno
kirja, vaikka masentava onkin.
4. 2018 Olli Jalonen Taivaanpallo.
- hieno, hyvin kirjoitettu kirja nuoresta pojasta. Siinä mielessä
erikoinen kirja suomalaiseksi, että siinä ei ole ainoatakaan suomalaista
henkilöä eikä koko maata mainita.
5. 2014 Jussi Valtonen He eivät tiedä mitä tekevät
– myös todella hyvä, pieni jaarittelevuus laskee jonkin
verran pisteitä.
6. 2002 Kari Hotakainen Juoksuhaudantie
7. 1998 Pentti Holappa Ystävän muotokuva
8. 2006 Kjell Westö Där vi en gång gått(Missä kuljimme
kerran)
–kaikki ovat loistavia romaaneja, Juoksuhaudantie on ehkä
kuitenkin paras. Missä kuljimme kerran olisi saattanut hyötyä pienestä
tiivistämisestä.
9. 2007 Hannu Väisänen Toiset kengät
10. 2001 Hannu Raittila Canal Grande
11. 2020 Anni Kytömäki: Margarita
– nämä kaikki ovat myös osapuilleen samaa tasoa ja
keskinäinen järjestys voisi olla toinenkin.
12 2004 Helena Sinervo Runoilijan talossa
– hyvin lähellä kahta edellistä. Jotkin henkilöhahmot olivat
sen verran ärsyttäviä, että sijoitus putosi tälle tasolle.
13. 2019 Patim Statovci Bolla
- hienosti kirjoitettu kirja, kieli on hienoa, mutta
päähenkilö on niin äärimmäisen vastenmielinen, että kirjan sijoitus laskee jo
siitä syystä.
14 Laura Lindstedt Oneiron
- hyvä kirja, mutta ei ole huipun tasoa.
15. 2009 Antti Hyry Uuni
16. 1994 Eeva Joenpelto Tuomari Müller, hieno mies
17. 2011 Rosa Liksom Hytti nro 6
– tässä vaiheessa taso alkaa vähän laskea. Nämä ovat
edelleenkin hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia kirjoja, mutta selvästi
vähemmän minun makuni kuin listalla aikaisemmin olevat. Uuni on kirja, joka on
kummallisen luettava kirjaksi, jossa ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään.
18. 1996 Irja Rane: Naurava neitsyt
- Ihan hyvä, mutta pientä hajanaisuutta tarinoissa ja niiden
yhtyminen toisiinsa on aika haettua.
19 2016 Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
- Kaunista kieltä, hienoja ajatuksia, mutta juoni jäänyt
oikeastaan kirjoittamatta. Siksi näinkin matala sijoitus.
20. 2017 Juha Hurme: Niemi
- En tiedä voiko tätä romaaniksi kutsua. Hiukan
kieliposkessa kirjoitettuja anekdotaalisia tapauksia historiasta, ei mikään
erityinen kirja.
21. 2003 Pirkko Saisio Punainen erokirja
22. 2005 Bo Carpelan Berg (Kesän varjot)
– nämä kaksi kuuluvat yhteen. Molemmat ovat kielellisesti
aika samankaltaisia, oikeastaan enemmän runoutta kuin proosaa. Myös vaihtelevat
aikatasot ja tilinteko menneisyyden kanssa on molemmille ominainen piirre.
Saision kirja oli mielestäni näistä kahdesta se parempi, mutta ei Carpelanin
huono ollut. Eivät ihan minun makuuni, koska olen enemmän juonipohjaisesta
kirjallisuudesta pitävä, mutta eivät missään nimessä huonoja.
23. 1997 Antti Tuuri: Lakeuden kutsu
-Ihan ok kirja, mutta ei mitään varsinaisesti uutta tai
luovaa. Ihan semmoinen ”tavallinen” kirja. Ei yksinään toiminut ihan kunnolla,
kun on osa sarjaa, tämä on niitä vähän vaikeasti ymmärrettäviä valintoja –
olikohan vähän sellainen elämäntyöstä annettu palkinto.
24. 2021 Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto
- Tämäkin vähän mietityttää, onko tämä romaani, ajatuskokoelma,
metataidetta vaiko roskaa.
25 1999 Kristina Carlson: Maan ääreen
- sujuva, mutta jotenkin jossain määrin tyhjänpäiväinen
teos, jossa kiinnostava tapahtumapaikka ei näkynyt oikein mitenkään.
26. 1995 Hannu Mäkelä Mestari
27. 2013 Riikka Pelo Jokapäiväinen elämämme
– nyt aletaan sitten menemään jo kärsimyskirjallisuuden
puolella. Molemmat ovat samankaltaisia ylivuotavassa tajunnanvirtaisuudessaan.
Aikamoisia koettelemuksia luettavaksi ja PAKSUJA. Pelon kirjan laitoin
huonommaksi päähenkilöiden vuoksi, jotka ilmeisesti oli tarkoitettu
ihailtaviksi ja samaistumisen kohteiksi, mutta olivat ärsyttäviä ja joutivat
gulakille jos joku.
28. 1993 Bo Carpelan Alkutuuli
- Kirjaimellista tajunnanvirtaa ja vielä sekavasti ja hyppivästi
esitettynä. Henkilökohtainen näkemys: tekotaiteellista pa*kaa.
29. 2010 Mikko Rimminen Nenäpäivä
– vi**u mitä paskaa. Ihan ylivoimainen viimeinen tila. Ärsyttävällä
kielellä kirjoitettuja äärimmäisen ärsyttävän ja tyhmän henkilön näkökulmasta
kuvattuja epäuskottavia tapahtumia. Yksi huonoimmista lukukokemuksista ikinä.
No ainakin onnistuu tunteita herättämään.
No comments:
Post a Comment