Rosa Liksomin toinen meänkielinen kirja. Myös ensimmäinen kertoi sota-ajasta. Tämä kirja oli enemmän ruohonjuuritasolta kuin aikaisempi, everstin vaimosta kertonut, Everstinna. Nyt päähenkilönä oli nuori tyttö, joka Lapin sodan koittaessa joutui perheensä ja talon lehmien kanssa pakenemaan Ruotsiin. Matka ei ole helppo ihmisille eikä eläimille, se kun (kymmeniä jos ei satoja kilometrejä) tapahtuu pääosin jalkapelillä. Päähenkilö ei kumminkaan paljoa pysähdy murehtimaan, se ei ehkä hänen luonteellekaan sovi, mutta sellaiseen ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä varaa. Lehmät pitää pitää hengissä ja psyykeltään enemmän tai vähemmän järkkynyt äiti löytää. Kun evakuointileireille päästään, ei elämä sielläkään ainakaan aluksi ihan auvoista ole, mutta vähitellen elämä normalisoituu ja lapset pääsevät jopa kouluun. Lopulta koittaa kumminkin paluu poltettuun kotimaahan.
Kirjan kieli on hienoa, tosin taas kerran hetki kului siihen sisään pääsemisessä ja ajoittain piti tapailla puoliääneen miltä sanat kuulostavat. Pakolaisuus oli vaikuttava aihe etenkin nyt, kun asia on muuttunut dramaattisen tärkeäksi Venäjän perusteettoman ja julman Ukrainan hyökkäyksen jälkeen. Kirjan henkilöiden suhde eläimiin, etenkin lehmiin ja niiden pitäminen osapuilleen parhaina ystävinä oli liikuttavaa. Ylipäätään luontokuvaus ja pienet tuokiokuvat eri eläimistä ja Lapin maisemista olivat myös erinomaisia ja eläviä.
Yksittäinen anakronismi kirjaan mahtui. Tytöllä oli setä, joka oli häntä opetanut luonnon ja avaruuden tuntemuksesta pienestä pitäen. Setä oli opettanut, että kauan sitten maapallolla oli ollut dinosauruksia, jotka kuolivat, kun suuri kivi putosi maahan. Tuo teoria dinosauruksien kuolemasta kyllä keksittiin vasta 50/60-luvulla, ja todistettiin vasta 70/80-luvuilla. Aika kaukaa viisas setä.
Kirja oli kirjapiirin kirjana, ja siitä yleisesti pidettiin juurikin kielen, henkilön tarina ja luontokuvauksien vuoksi.
This book is written in the dialect spoken near Tornio River at Lapland. It tells a story of a young girl who had to evacuate to Sweden at the end of WW2 when the Finnish army was driving the remnants of the German forces out of the Lapland. This is the story of her journey (taking care of the family cows – her best friends), stay in Sweden, and eventual return. The language was beautiful (after I learned to understand it), and the characters felt alive. The description of nature (and especially the cows) is bar none. This is an enjoyable book about refugees, and it is very current, especially now, when the mad dictator of Russia has made an unprovoked attack against Ukraine and millions of people have been forced to flee.
No comments:
Post a Comment